Terveys
Kivi oli kiinnostunut terveydestään ja hän oli suorastaan intohimoinen terveytensä tarkkailija nuoruudestaan saakka. Monet Kiven kirjeet sisältävät mainintoja erilaisista fyysisistä tuntemuksista ja sairauden kuvauksia, mutta myös huolta kaupungin negatiivisesta vaikutuksesta maaseudun tervehdyttävään voimaan.
Kirjeet paljastavat, että Kivi tiedosti selkeästi mielen ja kehon välisen hyvinvoinnin yhteyden. Terveyttään kirjailija hoiti noudattaen kieltäymyksellistä elämäntapaa ja ankaraa ruokavaliota. Hän piti tarkkaa lukua syömisistään, harrasti dieettiä, käveli, ui, metsästi ja "gymastiserasi".
Tämän kesän sekä sisällinen että ulkonainen rauha minulle on ankaran tärkeä; sillä minä tahdon ja minun täytyy nyt tulla terveeksi, muutoin olen ijankaikkisesti onneton. Tähän asti on mieleni ollut alinomaisessa jännityksessä ja pahteessa kirjailemisen kautta. Minulla on myös yhtä ja toista muuta kirjoitettua, jota en ole vielä näyttänyt esiin mutta nyt tahtoisin poistaa itsenä kaikesta siitä ja käyskennellä ja gymastiserata luonnon raikkaassa kohdussa. Sieluni silmissä kangastelee ihana, poetillinen kuva, joka tuntuisi tulevan kesän ja syksyn kuluessa. Näin olen kuvaillut : Noilla, aina minulta lemmittyin honkanummien harjanteilla ... tahdon käyskellä, kivääri käsivarrella, hengittäen raitista ilmaa, koska humiseva tuuli tukkaani pieksee; käyskellä, muistellen Ossianin sankareita, ja puhtaana, sointuvana juoksee veri suonissani, puhtaana, kirkkaana katsoo hymyvä silmäni ilmojen sinertäviin reunoin. Tämä tyyni, raitis ja uneksuva kuva on elämäni pyhin ja korkein aate ja pyrkimys, kunniasta en niinkän paljon lukua pidä. Ja tähän onneen tahdon viimein tulla, ja puhtauden kautta; sillä puhtaus on elämäni määräys... (A. Kiven kirje Kaarlo Bergbomille toukokuun lopulla 1869, Helsinki, SKS, teoksesta Aleksis Kivi kirjeet. Kriittinen editio, 2012.)
Kylmät kylvyt kuuluivat kirjailijan aamurutiineihin talvellakin. Toimenpiteellä hän karaisi vartaloaan ja hermojaan. Kylmien kylpyjen suosiminen kertoo, että Kivi oli omaksunut aikakautensa sivistyneistön vesifilosofian. Erilaiset vesihoidot kuuluivat lähes jokaisen varakkaamman porvarin, herrasmiehen ja oppineen elämäntapaan.
Kuvassa on Albert Gebhardin näkemys Kivestä. Kuvaaja: Matti Ruotsalainen. Kuva: Tuusulan museo.
Repsahduksia terveelliseltä polulta
Käytännössä tasapainon ylläpitäminen oli kuitenkin vaikeaa taloudellisten ongelmien, kirjallisten paineiden ja päihteiden himon vaaniessa nurkan takana. Omien sanojensa mukaan vaikeinta kirjailijalle oli luopua tupakanpoltosta, joka oli ollut hänen intohimonaan 18 vuotta (A. Kiven kirje Robert Svanströmille 5.1.1868, Helsinki, SKS, teoksesta Aleksis Kivi kirjeet. Kriittinen editio, 2012).
Katumus ja syyllisyys sortumisesta olivat toistuva aihe Kiven kirjeissä ja "repsahdusten" jälkeen hänellä oli tapana vakuutella itseään ja kirjeen vastaanottajaa tulevasta parannuksesta. (ks. esim. A. Kiven kirjeet Thiodorf Reinille joulukuussa 1863, Robert Svanströmille 5.1.1868 ja Kaarlo Bergbomille toukokuun lopulla 1869, SKS, teoksesta Aleksis Kivi kirjeet. Kriittinen editio, 2012).
... koska aion elää kieltäymyksessä: juuri kieltäymys on oleva se keino, jolla ehdottomasti paranen. Vannon pyhästi, että tämän talven aikana ei huulillani ole oleva muuta kuin yksinkertaista ravintoa ja puhdasta vettä enkä luo katsettakaan naiseen. - Näiden 32 ruplan avulla saan tilaisuuden elää talven kaikessa rahassa ja näistä siis riippuu onneni tai onnettomuuteni: sillä jos minua täällä ahdistaa ainainen puute ja hätä, saa sairaalloisuuteni pian yliotteen ja saatan ajautua mitä epätoivoisempiin äärinmäisyyksiin. (A. Kiven kirje Thiodorf Reinille joulukuussa 1863, Helsinki, SKS, teoksesta Aleksis Kivi kirjeet. Kriittinen editio, 2012.)
Kiven sairaudet
Kiven kirjeet tuovat esille elämänvaiheita, jolloin hän oli ollut terve ja reipas. Etenkin 1860-luvulla hänellä oli terveitä vuosia, joka näkyivät myös kirjallisena tuotteliaisuutena. Kirjeet tuovat esille myös sairastumisia sekä varojen puutteen ja terveyden välisen yhteyden. Kiven ystävät saivat monissa kirjeissä kuulla kirjailijan mieltä ja taloutta koskevista huolista. Vähitellen paheneva velkakierre ja tukijoiden harveneminen aiheuttivat ahdistusta tulevaisuudesta. Myös keskittyminen kirjoittamiseen oli vaikeaa huolien keskellä.
Minä en varro sinulta kirjettä: mutta jos niin kuitenkin, ettäs päättäsit kirjoittaa, niin täytyy minun kieltää sinua siitä: sillä ei maksa se vaivaa, sentähden, että minä poltan avaamatta kaikki kirjeet, jotka tähän aikaan tulevat minulle. Niitä tulee yksi velkomuskirje kylmä toisen kylmän velkomuskirjeen hännässä, että tahtoo ihminen hengästyä, ja minä kuitenkan en taida heitä auttaa, vaan terveyteni kärsii lukeissani heidän kirjeitänsä. Tähän aikaan on ruvennut repiilemään ja särkemään sydäntäni, jonka aina pidin vahvana. Minä en meinaa mitään poetillista särköä, vaan puhdasta materiallista, minä luulen että se kasvaa. (A. Kiven kirje Kaarlo Bergbomille vuodenvaihteessa 1869-1870, SKS, teoksesta Aleksis Kivi kirjeet. Kriittinen editio, 2012.)
Heikko ravitsemus ja murehtiminen varmasti vaikuttivat jaksamiseen, elämänhaluun ja vastustuskykyyn tauteja vastaan. Kiven kirjeet paljastavat lisäksi vakavia sairauksia. Edellisessä lainauksessa hän oli pohtinut sydämensä fyysisiä oireita ja kymmenen vuotta aiemmin hän oli sairastunut lavantaudin, joka oli uusiutunut myöhemmin. Lavantauti on bakteerin aiheuttama vakava sairaus, joka aiheuttaa 1-2 viikon kuluttua tartunnasta oireina esimerkiksi päänsärkyä, kuumetta, vatsakipua ja pahoinvointia. Kiven parantuminen vei aikaa monta kuukautta "äärimmäisen hermoheikkouden" tärisyttäessä käsiä ja estäessä kirjoittamisen. Lokakuussa into kirjoittamiseen oli palannut ja vireillä oli yritys kirjoittaa alusta pitäen omalla äidinkielellä. Kirjeessä Zacharias Topeliukselle hän kertoi, että tekeillä oli Bröllopsdansenin suomennos. (A. Kiven kirje Zacharias Topeliukselle 6.10.1858, Nurmijärvi, SKS, teoksesta Aleksis Kivi kirjeet. Kriittinen editio, 2012.)
Monille on jäänyt Kivestä mieleen hänen runsas alkoholin käyttönsä. Kiven kirjeet paljastavat ongelmajuomisen - etenkin kaupungissa ystävien kanssa oli vaikea kieltäytyä houkutuksista. Taustalla voidaan nähdä myös Kiven isän alkoholin käyttöön liittyvät ongelmat. Erik Johan Stenvallin ryyppyjaksot eivät varmasti olleet Kiveltä unohtuneet. Jälkikäteen on luonnollisesti vaikea arvioida, että missä määrin Kiven mielenterveyden ongelmat olivat yhteydessä hänen alkoholin käyttöönsä.
Seitsemän veljeksen vastaanotto ja mielen sairastuminen
Kiven kirjeissä toistuvat erilaiset huolet mielenterveydestä ja oman kehon tuntemusten kuvaileminen täytti kirjeiden sivuja. Lopullinen sairastuminen saattoi siten olla pitkän kehityskulun tulosta. Pian Seitsemän veljeksen (1870) ilmestymisen jälkeen Kiven mielenterveys alkoi näkyvämmin rakoilla ja samoihin aikoihin myös alkoholin käyttö lisääntyi. August Ahlqvistin jyrkkä kritiikki ja sitä seuranneet kielteiset kommentit teoksesta loukkasivat kirjailijaa syvästi ja loivat synkän varjon tuleville kirjallisille hankkeille.
Miksi ette ole jollain tavalla toimittaneet jotakin puolustuskirjoitusta Finl. alm tidningariin Ahlqvistin hävyttömälle haukkumiselle? Minä olen tänä kesänä kuullut niin paljon loukkaavia soimauksia 7 veljestä. Merkillistä kuinka mielukkaasti he iskevät kiinni! Ja kukaan heistä ei ole lukenut itse kirjaa mutta ainoastaan Ahlqvistin tarkastuksen, joko lukenut tai kuullut siitä puhuttavan. Nämä ovat olleet kovin kiusallisia minun kuullakseni tässä kivuloisessa, ärrytetyssä tilassani ja ovat olleet suurena haittana terveyteni edistymisessä. Mutta minä tiedän, että moni minun n.k. ystävistänikin katselee ilolla että Ahlqvistin urostyö saa seisoa rauhassa ja tehdä työnsä... Mutta tämä on kuitenkin pahin paikka: ei yhdelläkän kustantajalla ole luottamusta minun kirjoituksiini, ja sentähden kirjoitan minä niin kylmällä ja toivottomalla mielellä, koska toivo palkinnosta on niin perin huono. (A. Kiven kirje Kaarlo Bergbomille 12.9.1870, SKS, teoksesta Aleksis Kivi kirjeet. Kriittinen editio, 2012.)
Ennen sairaalaan päätymistä kirjailija oli kärsinyt päänsärystä, vilunpuistatuksista ja kuumotuksista. Toukokuussa 1870 hän oli juonut tovereidensa kanssa muutamia päiviä peräkkäin ja kärsinyt juoppohulluudesta. Lieviä harha-aistimuksia aiheuttanut kohtaus oli mennyt ohitse, mutta se oli laukaissut kirjailijan mukaan sairauden.
Kivi vietiin Helsingin Uuteen klinikkaan 27. huhtikuuta 1871. Koska hoitojaksolla ei ollut tehoa, päätettiin kirjailija siirtää Lapinlahteen. Varsinainen sairauden syy ei selviä potilaspäiväkirjojen merkinnöistä. Niistä löytyvät kuitenkin maininnat kroonisesta melankoliasta ja loukatusta kirjailijakunniasta. Seitsemän veljeksen saama August Ahlqvistin murskakritiikki oli murtanut kirjailijan itseluottamusta kirjailijana ja heijastunut innostukseen kirjoittaa. Mahdollisesti Kiven taipumus terveytensä tarkkailuun pahensi oireita. Potilaspäiväkirjasta löytyi maininta, että Kivi oli aina hermostunut pienimmästäkin asiasta.
Lapinlahti oli varsin ajan tasalla aikakauden psykiatrisen hoidon menetelmistä ja mahdollisuuksista. Potilaiden hoidossa oli kuitenkin epäkohtia ja hoitajien koulutus oli kehno. Kiven aikana sairaalassa käytettiin edelleen pakkohoitoja, joista luopuminen oli aloitettu 1860-luvulla. Keskustelut (terapia) puuttuivat potilaiden hoidosta ja painopiste oli potilaan rauhoittamisessa. Rauhoittavien lääkkeiden ja narkoottisten aineiden käyttäminen ei edistänyt parantumista. Kylmät kylvyt, monesti pakkokeinoin toteutettuina, olivat epäinhimillinen hoitokeino.
Koska Kiven taudin syytä ei ole saatu selville, on se jäänyt arvailujen kohteeksi. Ehdotuksia on ollut monia, joista voi mainita skitsofrenian ja borrelioosin. Ongelma kiinnosti myös psykiatrian emeritusprofessori Raimo Salokangasta, joka hyödynsi tutkimuksissaan Kiven kirjeitä ja muistitietoa. Kaarlo Bergbomille kirjoittamassaan kirjeessä Kivi oli kuvaillut kovaa sydämen sykkeen tahdissa voimistuvaa päänsärkyä. Tätä tietoa Salokangas täydensi tiedolla, että Kivi ei sietänyt omenankukkien tuoksua ja että hänen taskussaan oli arsenikkia. Oliko siis niin, että Kivi kärsi kupasta? Kuppa oli 1800-luvulla yleinen tauti, johon ei ollut hoitoa. Tauti saattoi aiheuttaa vakavia neurologisia oireita ja laukaista mielisairauden.
Nurmijärven kunnan pöytäkirjoissa Kivi kuului samaan luokkaan kuin muut "heikkomieliset", "hullut" tai "itselliset mielipuolet". Helmikuun lopussa 1872 Kiven haki sairaalasta hänen veljensä. Albert Stenvall sai Nurmijärven kunnalta neljä tynnyriä rukiita parantumattomasti sairaaksi todetun veljensä hoitamisesta. Vuoden viimeisenä päivänä, 31.12.1872, Kivi menehtyi 38-vuotiaana.
Tehtäväidea:
Pohtikaa keinoja, joilla voitte edistää mielen ja kehon hyvinvointia. Millaisia mielen hyvinvointia edistäviä valintoja me teemme joka päivä?