Kohde 3: Kellokosken kirkko

Sunnuntaikirkko kuului kiinteästi tämän ajan elämänmenoon, joten ainokainen lepopäivä venähti matkustuksen myötä pitkäksi. Olipa miesväellä tapana poiketa paluumatkalla krouvissa, niin töihin ei aina ehditty edes maanantaiksi. Näistä syistä Kellokoskelle kovasti toivottiin omaa kirkkoa ja pappia.

Rakennusvuodesta ei ole asiakirjojen puuttumisen vuoksi varmuutta, mutta katolla olevassa viirissä seisoo vuosiluku 1800. Rakennus on parhaan arvauksen mukaan saattanut alun perin toimia hiilivarastona. Se selittäisi poikkeavan, jopa maalliselta tuntuvan arkkitehtuurin.

Se tiedetään, että kirkkomenot täällä käynnistettiin vuonna 1800. Näihin aikoihin valtaosa ruukin työväestöstä ja kylän asukkaista oli ruotsinkielisiä. Niinpä jumalanpalvelukset pidettiin joka toinen sunnuntai suomeksi, joka toinen taas toisella kotimaisella. Juhlapäivinä saarnattiin molemmilla kielillä.

Vuosien saatossa kirkkoa on korjailtu muutamaan otteeseen. Kun ruukin tehdas siirtyi Fiskarsin omistukseen vuonna 1964, osti Tuusulan seurakunta kirkon ja hautuumaan. 1971 Kellokoskelle saatiin oma pappi, oma kanttori taas saapui veisuuta säestämään vuonna -82. Kirkon urut täyttävät tänä vuonna pyöreät 20 vuotta.

Erityisen ulkoasunsa vuoksi tämä herranhuone on erittäin tunnistettava ja paljon kuvattu kohde. 160-paikkainen kirkko on yhä tänä päivänäkin aktiivisessa käytössä – etenkin vihkimispaikkana se on sangen suosittu. Näissä kauniissa puitteissa saatellaan seurakuntalaisia harva se päivä erilaisille ihmiseloon kuuluville matkoille.

Kirkko on Kellokosken ylpeys ja ruukin ohella tärkeä osa kylän identiteettiä. Alueen seurakuntalaiset ovat varsin yhteisöllistä ja lämminhenkistä väkeä. Täällä kuljetaan toisten rinnalla niin ilossa kuin surussa. Kellokoskelaiset arvostavat valtavasti niin omaa kirkkoaan kuin oman seurakunnan merkityksellistä työtä. 

Musiikki ja erilaiset messut kutsuvat väkeä kirkon ovista sisään viikoittain. Nyt kutsuu myös Tarinoiden talot -tapahtuma, tervetuloa tutustumaan ja ihastumaan!