Kohde 4: Kellokosken Kartano

Monenmoisten vaiheiden jälkeen Keski-Uudenmaan kunnat perustivat vuonna 1915 kartanoon niin sanotun houruinhuoneen. Sairaansijoja oli mielenterveyspotilaille 100 kappaletta, hoitajia ainoastaan neljä kappaletta.

Koska hoitajain ja sairaiden suhdeluku oli melko vinksallaan, jouduttiin 1920 kartanon ympärille rakentamaan kolmemetriset lankkumuurit asukkaita aisoissa pitämään. Paranemiseen ei tässä parantolassa uskottu vaan hourulaan tultiin lähtökohtaisesti loppuiäksi. Kartanon etupihalla on näiltä ajoilta edelleen jäljellä moneen kertaan tallottu hermorinki, johon potilaat purkivat olotilojaan.

Kartanon toisen kerroksen parveke toimi aikanaan kenties mielisairaalan kuuluisamman asukkaan, Prinsessan, estradina. Prinsessa oli kieltolain aikaisessa Helsingissä salakapakoiden laululintunen ja salaa bilettävä tähtönen, joka esiintyi myös sairaalan tilaisuuksissa. Juhannusiltaisin kyläläiset kokoontuivat sankoin joukoin parvekkeen alle odottamaan majesteetin näyttäytymistä. Prinsessa vilkutti ja lauloi – kiellettyjä tuhmia lauluja tietenkin.

Vuonna 1930 muuttui mielisairaala sairaalaksi. Vielä jokunen vuosi sitten kartanossa toimi sairaalakoulu ja nuorisopsykiatrian päiväosasto, vaan nykyään toiminta on lakannut. Viimeisimpinä sairaalan elinvuosina sitä rahoitti enimmäkseen Vantaan kaupunki. Lentoasemalla tai -koneessa psykoosin joutuneet ihmiset näet tuotiin ambulanssilla suoraan tänne Kellokoskelle.

Kartanon odotussali on tätä nykyä ainut tila, jossa on säilynyt alkuperäisen kartanon osia. Katossa on tätä palatsia varta varten keisarillisessa kiinassa teetettyjä posliiniupotuksia. Näistä loiston rippeistä sekä majesteetillisesta huonekorkeudesta voi aavistaa sen suureellisuuden, joka lopulta koitui kartanon kohtaloksi. Tervetuloa hämmästelemään omin silmin!