Kohde 6: Sairaalan kappeli ja ruumiskellari
Kun Kellokosken sairaala aukesi 1910, toimitti maakellari ruumishuoneen virkaa. Sairaalan ylihoitaja Anna Packalen kuitenkin tuumasi, ettei vainajan luovuttaminen omaisille tai hautaan siunattavaksi maakellarin kautta ollut kovinkaan tahdikasta. Niinpä Anna rakennutti kellarin päälle kappelin. Näin pääsivät omaiset hiljentymään surun äärelle sekä lähettämään läheisensä sopivalla arvokkuudella viimeiselle matkalleen.
Vainajia ruumiskellarissa ei ole säilytetty 25 vuoteen, mutta koronan aikana se listattiin niiden ruumishuoneiden joukkoon, joita voidaan tarvittaessa käyttää, jos pandemia veisi paljolti kansaa mukanaan. Ajatus ruumishuoneesta saattaa kammoksuttaa, mutta tätä entistä vainajainhuonetta ei ole syytä vierastaa. Se ei ole pelottava tai luotaantyöntävä, vaikka siltä äkkiseltään kuulostaisi. Kammottavinta, mitä täällä voi nähdä, ovat korkeintaan hämähäkinseitit. Kannattaa siis rohkeasti tulla tutustumaan!
Kappeli toimi aikanaan myös sairaalan varaleikkaussalina – siellä operoitiin surullisen kuuluisia lobotomialeikkauksia. Valitettavasti Nobel-palkinnon voittanut menetelmä todettiin melko pian vahingolliseksi. Sairaalan työntekijäparat uskoivat toimivansa ihmisen parhaaksi, mutta saivatkin myöhemmin kuulla, että tulos oli miltei päinvastainen.
Kenties lobotomiahistorian ikävä kaiku selittää, miksi kappeli hylättiin myöhemmin varastoksi. Vuonna 1980 se vihittiin uudelleen käyttöön, vaan tätä nykyä kappeli on jälleen käyttöä vailla.
