Siirry sisältöön
Yleispiirteisimmällä tasolla ovat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja maakuntakohtaiset maakuntakaavat. Maakuntakaavaa tarkennetaan yleiskaavalla.  Asemakaavat ovat yksityiskohtaisimpia, tarkimpia sekä velvoittavimpia kaavamuotoja.


Maankäytön suunnittelun lähtökohtana on yleispiirteisestä yksityiskohtaisempaan tarkentuva kaavajärjestelmä. Tätä kutsutaan hierarkkiseksi kaavajärjestelmäksi. Järjestelmän periaatteena on, että laaja-alaisempi ja yleispiirteisempi kaava tai muu suunnitelma ohjaa yksityiskohtaisempaa kaavoitusta. Lisäksi kaavahierarkia merkitsee, että kun alemman asteinen ja yksityiskohtaisempi kaava on valmistunut ja hyväksytty, se korvaa ylemmän asteisen kaavan.

Yleispiirteisimmällä tasolla ovat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ja maakuntakohtaiset maakuntakaavat. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet linjaavat alueiden käyttöä valtakunnallisesti merkittävissä asioissa, ja niistä päättää valtioneuvosto. Maakuntakaava on yleispiirteinen suunnitelma alueiden käytöstä maakunnassa tai sen osa-alueella. Siinä esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet sekä osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita.

Maakuntakaavaa tarkennetaan yleiskaavalla. Yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteen sovittaminen.

Asemakaavat ovat yksityiskohtaisimpia, tarkimpia sekä velvoittavimpia kaavamuotoja.

Kaavoitusta säätelevän maankäyttö- ja rakennuslain nimi on muutettu alueidenkäyttölaiksi.

Kaavahierarkian eri tasot: maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Alimpana on maakuntakaava, joka ohjaa maankäyttöä laajalla alueella ja määrittää alueiden päälinjat, kuten liikenneverkot ja seudulliset aluevaraukset. Sen yläpuolella on yleiskaava, joka tarkentaa maankäytön periaatteita kuntatasolla. Ylimpänä asemakaava, kaavahierarkian yksityiskohtaisin taso, jossa määritellään rakentaminen ja maankäytön tarkat rajaukset kortteli- ja tonttitasolla.