Satupuutarha Nio

Paikassa: Tiensuuntie 100, Jokela

Satupuutarhassa katse vaeltaa. Joka puolella on säihkettä, värejä ja lystikkäitä hahmoja. Vuonna 1947 rakennetun talon on rakentanut evakko Hilma-mummo  ja hänen neljä lastaan työmiesten avulla. 

Talo ei kuitenkaan ole enää se alkuperäinen 40-luvun talo, sillä 2009 rintamamiestalo tuhoutui pitkälti tulipalossa. Ainoastaan 1970-luvulla rakennettu siipi säilyi ja talo rakennettiin sen ympärille uudelleen.

Isolla tontilla voi sateen sattuessa suojautua savusaunaan, grillikatokseen, perkolaan, grillikotaan tai vaikka vanhaan navettaan VillaFinlandiin, jossa nykyisin on myös majoitustilaa ystäville. 

Puutarhassa viihtyvät niin lapset kuin aikuisetkin. Taiteen ihailun välissä voi nauttia eväitä pöytien äärellä. Saattaa talon kissankin saada seurakseen! 

Leena Nion perheineen kotipihamaalle rakentama taidepolku on täynnä mosaiikkitaidetta, puuveistoksia ja tekstiiliteoksia

Leena Nio istuu hirsisen mökin terassilla muutama tunti ennen Kimara-mosaiikkisatupuutarhan avajaisia sukunsa ja perheensä aikoinaan Karjalan evakkoina saaman tilan vehreän elokuun alun kukinnan keskellä. Taidepolulle ajetaan pientä hiekkatietä, jota reunustavat isän veistämät puu-ukkelit ja hauska tervetuliaissaattue, ikään kuin ratsastaisi kunniakujaa pitkin kylään. Niittyä kirjavoittaa sädehtivän värikäs kierrätyskukkapelto.

Ranskan Pariisissa vuosikymmenet aikuiskouluttajana ja englannin opettajana toiminut Leena Nio palasi Suomeen ja lapsuuden kotiin talon osittaisen palamisen ja vanhempien ikääntymisen myötä. Nyt vuosien aikana hoito- ja rakennusalalla toimineet vanhemmat ja Leena Nio itse ovat täyttäneet uudelleen rakennetun punaisen tuvan ympäristön Eskon häkellyttävillä puuveistoksilla ja alkukantaisilla, maasta nousevia raajoja tai olentoja muistuttavilla pöydillä ja tuoleilla, mosaiikein kirjailuilla eläimillä, käärmeillä, kilpikonnilla, liskoilla, kissoilla, koirilla, perhosilla, kukilla, toteemeilla, tulenliekeillä, ja Tertun virkatuilla tekstiiliveistoksilla.

Punatukkainen Rita-muotinukke on saanut myös mosaiikkiasun ylleen. Rita oli hädin tuskin löytänyt paikkansa Kimaran tien varressa, kun joku oli halunnut sen mukaansa. Lopulta Rita oli löytynyt Nummenkylästä ilman käsiä ja hiukan rähjääntyneenä. Nyt Rita nautiskelee metsän rauhasta korjattuna Kimaran keskellä, muiden koristeltujen ja prinsessamaisen kauniiden naishahmojen lomassa. Uima-altaassa lekottelee kultaiseen uima-asuun pukeutunut kolleega paratiisin eläinten keskuudessa – edellisten kesien ensin Aatami ja Eeva, sitten Tarzan ja Jane ovat tämän kesän kokonaan lepäämässä. Puiset, ryijymäisen turkin saaneet värikkäät lampaat laiduntavat rauhaisasti nurmella. Värikkäistä isoäidinneliöistä valmistetun tiipiin sisällä lepäilee toistakymmentä Barbie-nukkea lapsineen virkatuissa mekoissaan. Leena Nion lukemattomat naishahmot, torsot, nuket, teokset ja maalaukset hehkuvat sateenkaaren väreissä riemua ja tanssin elämäniloa rikkoutuneen lasin, diskopallomaisen peilin ja värein kirjossa. Satupuiston taidepolun eri alueilla on sadunhohtoiset nimet: Siipien havinaa, Zoolandia, Pupulandia, Kissakulma, Taidekuja, Urheiluseinä, Karhulandia, Riikinkukkojen valtakunta, Kanatarha sekä Tertun ja Eskon nuotiopaikka. Native villagessa kohoavat tiipiit ja toteemit.

Lapsena piirustuskilpailuita voittanut ja taiteellisesti lahjakas Leena oli aiemmin käynyt pariisilaisen mosaiikkikurssin, ja jäänyt koukkuun saman tien. Nykyään hän ei tee mosaiikkeja enää kuin ”ehkä viisi tuntia päivässä”, vaikka tekeminen on joskus vienyt mukanaan koko naisen. Tällä hetkellä hän vetää mosaiikkikursseja Sipoon, Tuusulan, Nurmijärven, Järvenpään ja tietysti Jokelan kansalaisopistoissa, ja kalenteri on tukoten täynnä. Vuosien tekemisen aikana osaaminen, tekniikat ja käytetyt materiaalit ovat kehittyneet – laastiin upotetut lasinsirut ja betoni kestävät ulkona säätä. Elokuun ajan Kimarassa on maksuttomat, avoimet ovet ja mosaiikkimyymälä palvelee mosaiikista innostuneista.

Juttu: Heini Heikkilä, ITE-Uusimaa